166 | Viimeinen

Maaliskuussa 2011 oli aika laittaa Vilmaponi myyntiin ja alkaa katselemaan isompaa kilpuria. Etsinnässä oli jo vanhempi, kokenut kilpakaveri mutta Ruotsin puolelta löytyi 4v starttaamaton ruuna, jonka myynti-ilmossa jokin iski. Selvisi, että poni on lähes mahdoton kengittää, ei pysy valjastaessa paikoillaan eikä ole oikeastaan treenattukaan sen kummemmin. Kuvien perusteella aika rumakin se oli. Silti päätettiin se ostaa ja tehtiin isän kanssa kesäretki Sigtunaan. Kapellskärin satamassa poni makasi puomin päällä ja mietin minkä helkkarin muulin just ostin. Muuli ei osannut edes peruuttaa trailerista alas, se oli matkustanut vain autossa tai etupurkukopissa.

Hiljalleen aloitettiin treenaaminen ja Nilpasta onkin kuoriutunut näiden vajaan kolmen vuoden aikana aivan valtavan palvelualtis poni, joka lähtee ihan jokaikinen kerta korvat hörössä lenkille. Nykyään se osaa peruuttaa traikusta alas, kengityksessä ei ole mitään ongelmaa ja ulkomuotokin on muuttunut söpömmäksi

Paljon on koettu, itketty, naurettu, verta ja kyyneliä vuodatettu ja mun sydämessä tulee aina olemaan paikka Nilkki-Petterille ♥  Huomenna Nilpa lähtee uutta kotia kohti ja minä alan opettelemaan hevosetonta elämää lähes seitsemän poninomistajavuoden jälkeen. Outoa.

Tämä blogi hiljenee.