Omistaja

En olekaan täällä vielä esitellyt itseäni, joten olisikohan pikku hiljaa sen aika. Nimi on siis Sanna ja ikää pian 18 vuotta, opiskelupaikkana lukio. Kirjoitukset pitäisi aloittaa ensi syksynä, tarkoitus olisi kirjoittaa äikkä, pitkä ruotsi, pitkä matikka, kemia ja yhteiskuntaoppi.
En tiedä mitä alan opiskelemaan lukion jälkeen, tällä hetkellä kiinnostaisi kansainvälinen politiikka ja valtio-oppi, pari kuukautta sitten farmasia oli ihan ykkönen.. Tulevaisuus aivan hukassa, kuitenkaan mitään eläimiin liittyvää en aio opiskella, sosiaalialakin tihkaisee. Eipä siihen montaa alaa sitten jääkään.....
Hevosia olen harrastanut jo useamman vuoden, ensimmäisen kerran olen ollut ratsastustunnilla vuonna 2000 tai 2001. Nyt on hieman hatarat muistikuvat, mutta jotain sen suuntaista. Ratsastin useamman vuoden säännöllisesti, välillä hieman taukoa pitäen. Samalla kävin raveissa ja jotenkin ajauduin ravinuorten porukkaan. Vuoden 2004 keväällä oli Seinäjoella P-ajolupakurssi, jonne ilmoittauduin. Tosin ikinä en ollut ponia valjastanut ja enkä montaakaan kertaa edes ajanut. Kortti kuitenkin tuli, joten pian on 8 vuotta ollu kortti taskussa. Startteja on parikymmentä takana, menestys ei mitään huimaa (: En edes oikein pidä kilpaa ajamisesta, on se ihan kivaa, mutta olen kuitenkin enemmän treenarityyppiä.
Aloitin ajourani legendaarisella Tepolla eli Royal Editionilla. Kävin sitä ajamassa silloin tällöin kaverini Marjan kanssa. Samoihin aikoihin alettiin suunnittelemaan poniravikoulua Seinäjoelle. Siihen tallialueen päätyyn se sitten tuli, kahdeksan karsinaa täyttyi seitsemällä ponilla (Kikka, Teppo, Osku, Oswald, Auri, Tinu, Oliivi)
Olen ollut mukana ponikoulun hommissa jo ennen avajaisia. Ensimmäisenä vuotena ratsastelin Kikalla ja Oswaldilla Kaisan kanssa. Toki hoidin myös muita poneja, mutta Kikka ja Oswald oli meidän ratsut. Keksittiin kaikkea Kaisan kanssa kaikkea kivaa ja talven jälkeen sekä meillä että poneilla oli teräskunto. Oi niitä aikoja kun pystyi vielä pikkuponilla ratsastamaan, se oli KIVAA!
Pari vuotta siinä pyörin, ennenkuin alettiin omaa ponia etsimään. Mielipiteitä kysyttiin vaikka keltä, oltaisiinko me nyt valmiita omaan poniin ja sitä rataa. Oltiin me ilmeisesti, sillä ensimmäinen "oma" poni oli Mikki, sitten tuli Vilma ja nyt on sitten Rom.
Kun Pompo pihasta lähtee, ajattelin olla pari vuotta ilman hevosta, ehkä joskus sitten voisi jonkun puskaratsun pihankoristeeksi hommata :)

Poniesittely 2

 Miksi minulla on Rom osa 2

Se seuraava poni oli Wilma B., joka tuli taloon 14.10.2008 ja lähti viimeisen kerran tallista 17.6.2011. Vilma tuli meille lähestulkoon suoraan kasvattajalta, puolitoista kuukautta oli poni ehtinyt Suomessa olla ennenkuin meille tuli. Elämänsä ensimmäiset neljä vuotta Viima on ilmeisesti vain ollut tekemättä mitään, koska ajo-opetettiin vasta Suomessa eikä sillä oltu ratsastettukaan ennemmin.
Etsin ponia, joka olisi jo hieman startannut, iäkkäämpi tamma tai ruuna, mutta silti ostin ponin, jolla ei oltu tehty mitään ja ikää oli neljä vuotta. Kadutti jälkeenpäin...

 Vilma oli ponipersoona josta ei voinut olla pitämättä, mutta toisaalta välillä vihasin sitä yhtä paljon kuin tykkäsinkin. Lenkille lähteminen yksin oli viimeisen puolen vuoden aikana tahtojen taisto, joka yleensä päättyi siihen, että kävelytin ponia muutaman kilometrin johonkin päin, ja sieltä tultiin sitten reipasta vauhtia (= oikeasti lujaa ravia tai laukkaa) takaisinpäin.
Poni kuumui erittäin herkästi, 0-100km/h alle kolmessa sekunnissa. Doingdoing-meiningillä mentiin useasti, varsinkin silloin kun Otto lähti laukkaamaan ja poni ihan täpinöissään odotti laukkamerkkiä, jonka se muuten osasi erittäin hyvin. Merkkinä toimi vain pieni pidäte ja sana HOP! ja siitä riemu repesi, niin ponille ja kuskille kuten myös kanssaliikkujille. Suorastaan koominen näky, kun poni painaa täyttä laukkaa eteenpäin ja kuski nojaa kypärä maata viistäen taaksepäin kun poni ei niin vain pysähtynytkään.

Vilmalla oli kengitysongelma. Poni pelkäsi aivan valtavasti kengittämistä ja siitä johtuvia ääniä. Aluksi kengitettiin seuraavalla reseptillä: poni kunnon tuiteriin, korvat kiinni, silmät peittoon ja huuleen puristin. Silloinkin poni hyppelehti, mutta hiljalleen vähennettiin apuvälineitä, ja viimeinen kengitys, mikä meillä tehtiin, sujui ainoastaan korvat kiinni laittamisella.
Viima asui aluksi ponikoululla, mutta heinäkuun alussa 2010 muutettiin pois tallilta, koska poni ei ollut mikään loistava kurssiponi ja itseltäni paloi käämit talliin ja sen ilmapiiriin sekä totaaliseen puutokseen treenilenkeistä. En jäänyt silloin kaipaamaan tallista muutakuin pesupaikkaa ja syysilmoilla ne kahdesti viikosti päällä olevat ratavalot oli kyllä ihan kivat. Nykyään en kaipaa muutakuin niitä ratavaloja..
Miksi myin Vilman pois oli yleisin kysymys, kun "ponikavereille" selvisi, että olen taas hevoseton. Myin sen siksi, että ei Viimasta enää raviponiksi ollut. Ehkä se oli se pääsyy.
Viima myytiin perheponiksi Varsinais-Suomeen, ja viihtyy uudessa paikassaan paremmin kuin hyvin!

Poniesittely 1

Miksi minulla on Rom osa 1.

Ensimmäinen "oma" poni oli shettisruuna Niemenpellon Mr Mime. Mikki oli meillä leasingilla reilun vuoden ajan, välillä elokuu 2007-syyskuu 2008 (onko siitä todella jo niin kauan?).
 Mikki oli huippujätkä! Ei ehkä parhaimman kilpailupään omaava, mutta luonteeltaan loistava ja käytökseltään mahtava. Ikinä ei tarvinnut pelätä, että mihinköhän suuntaan poni seuraavaksi singahtaa, vaan Mikki oli pomminvarma luottoponi, jolla kuitenkin oli se oma tahto.
 Mikki asusti poniravikoululla ja oli myös opetuskäytössä. Mikki oli suosittu varsinkin ratsastustunneilla, koska oli osaava muihin verrattuna ja muutenkin tasainen luonteeltaan. Ajotunneillakin poni toimi hyvin, koska oli herkkä suustaan mutta samalla eteenpäinpyrkivä.
Muutama starttikin Mikillä päästeltiin, lähinnä sijoituksella ensimmäinen ilman rahaa...
Vaikka Mikki oli vielä meillä, etsittiin jo ostettavaa ponia, koska oli selvä, että tätä ponia ei rahalla saa ostettua. Mikki lähti takaisin kotiinsa ja reilun kuukauden päästä tallissa seisoi jo oma poni, joka olisi tarkoitus esitellä seuraavaksi.