Paluumatka

Aika tarkalleen kello 17 oli viimeiset ohjeistuksen annettu ja oli aika lähteä Suomea kohti. Suunnitelmana oli ajaa satamaan ja kävelyttää siellä ponia vielä ennen laivalle menoa. Rom matkusti hyvin kopissa, ei heilutellut tai kopistellut omiaan. Sigtunasta ajoi satamaan lähes kaksi tuntia mutta silti meillä oli hyvin aikaa ennen laivan lähtöä. Löysimme sataman reunalta levähdysalueen jossa kävelytimme Rommia. Lähes tunnin oli poni ulkona kopista. Levähdysalueen reunassa oli pieni uimaranta ja pieni ruohikkoalue, jossa oli mukavampi kävelyttää kuin asfaltilla. 
Vaihdoin ponille takasuojien sijaan pintelit, koska suojat eivät pysyneet jalassa. Jälkeenpäin totesin, että se oli huonoin ideani hetkeen. Lastattiin poni takaisin traileriin ja ajoimme laivajonoon. Poni heilutteli koppia kummallisesti ja samalla potki takasiltaa, kävin katsomassa, että mikä sitä nyt oiken vaivaa. Avasin kopin oven ja vastaan tulee kaksi kappaletta etujalkoja, Rom oli hypännyt puomin päälle. En olisi ikinä uskonut huutavani niin lujaa APUA!, mutta ilmeisesti ihminen pystyy hätääntyneenä vaikka millaisiin tekoihin. Onneksi jonossa oli muitakin hevosyhdistelmiä joista saimme apua. Loppuviimein ponin saaminen pois puomin päältä ei ollut kovin vaikeaa, mutta en haluaisi kokea samanlaista tilannetta enää uudestaan.

Laivajonossa

Ajoimme laivaan, tällä kertaa aluksena M/S Finnfellow. Pääsimme taas sääkannelle eli ihan ylös ulos. Sisällä laivassa tulee niin kuuma, että on parempi ajaa yhdistelmä ihan ulos. Seurana oli kaksi hevosrekkaa ja ADR-rekkoja, yksi (venäläinen) hevosrekka ajoi laivan sisälle, koska heillä oli omat jäähdyttimet rekassaan. Otin ponilta takapintelit pois, mutta eteen jätin suojat. Koetimme juottaa ponia, mutta ei tainnut vettä mennä kurkusta alas litraakaan. Otin heinäverkon pois ja viritin Rommin nenän eteen IKEA-kassillisen heinää.
Yhden aikoihin yöllä pääsimme käymään kannella katsomassa Rommin tilanteen. Poni voi hyvin ja oli puomin oikealla puolella, joten minäkin sain mielenrauhan.

Aamulla seitsemän aikaan olimme Naantalin satamassa, hetken kesti että pääsimme pois laivasta. Tarkoituksena oli taas kävelyttää ponia Vahdossa, joten suuntasimme sinne päin. Siinä oli hyvä Rom ottaa pois kopista ja katsoa, että kaikki on kunnossa. Olimme tunnin verran Vahdossa ennekuin jatkoimme matkaa. Seinäjoelle olisi matkaa edessä nelisen tuntia. Matkalla pysähdyimme vielä Häijään Nesteellä.

Kello 13 olimme Seinäjoella tallin pihassa. Ponia ja monta kokemusta rikkaampana.

Loppuun vielä hieman kustannuslaskelmaa:
laivaliput 300e/kpl = 600e (hintaan sisältyy kaksi ruokaa per nenä)
polttoaine (diesel) 110e
+ ponin hinta
Päälle tulee vielä rekisteröintikulut, mutta en nyt niitä tähän laske :)

Matkasta täytyy kiittää omia vanhempiani, Kaisaa joka minut Rommiin ihastutti, Rosaa joka lainasi koppia sekä tietenkin Josefinea ja hänen perhettään. Hippoksen ja Eviran sivut on tutkittu maahantuonnin osalta tarkkaan kuten myös SPTF:n sivut Ruotsin puolelta. Jos joku tästä joukosta olisi puuttunut, ei olisi matkaa ikinä tehtykään.

Menomatka

 Auto starttasi Seinäjoelta sunnuntaina 24.7 kello 15, suuntana Sigtuna, Keski-Ruotsi. Välietappina oli Vahto, jossa käytiin katsomassa edellistä poniani, Vilmaa. Illalla lähtisi laiva kohti Kapellskäriä, joten aikaa oli juoda kahvit ja jutella miten uusilla omistajilla on mennyt Vilman kanssa. Lähdettävä oli kuitenkin, jotta ehdittäisiin Finnlinkin laivaan. Menomatkalla aluksena oli M/S Finnclipper.

Aikaisin aamulla oltiin Kapellskärissä, kello taisi olla jotain kuusi. Satamassa käytiin hakemassa liput paluulaivan, joka olisi 21.45 lähtevä M/S Finnfellow. Aikaa siis olisi riittämiin ja ylikin. Kapellskäristä oli ajomatkaa Sigtunaan hieman alle kaksi tuntia suuntaansa. Matka meni hyvin, navigaattori oli aivan fiksu vempain. Ruotsissahan on todella vähän merkattu (jos ollenkaan) teiden nimiä, joten talli oli hieman hukassa, mutta soitto Rommin omistajille pelasti asian.
Jännitys oli suuri kun ajettiin tallin pihaan, onneksi jännitys oli aivan turhaa. Rommin omistaja Josefin oli todella mukava 15-vuotias tyttö, isänsä Micke ja hänen uusi vaimonsa Eva todella ystävällisiä.  Lisäksi paikalla oli Josefinen serkkuja. Heti aamulla kahdeksalta lähdettiin ajamaan ponit, itse ajoin Josefinen kanssa Rommilla ja Linnea, toinen serkuista, ajoi Disalla, joka on Josefinen oma russ.
Päivä Ruotsissa meni todella nopeasti, juttuaiheita kyllä löytyi ja jopa minä puoliolemattomalla ruotsillani pysyin kärryillä, että mistä oiken on puhe. Iltapäivällä Josefin lähti, hän on töissä isolla ravitalllilla ja oli lähdettävä raveihin. Hän sanoi, ettei pysty olemaan paikalla kun Rom lähtee, joka oli hyvin ymmärrettävää.
Viiden aikaan iltapäivällä oli meidän vuoro lähteä. Haettiin Rom laitumelta talliin, tallissa vielä viimeiset puunaukset, suojat jalkaan ja koppiin. Evalle ja Mickellekin oli kova paikka nähdä kun Rom lähtee, kyyneleet oli silmissä molemmilla.

Josefin laittoi mukaan vanhaa ruokaa ja sen sellaista