Poniesittely 2

 Miksi minulla on Rom osa 2

Se seuraava poni oli Wilma B., joka tuli taloon 14.10.2008 ja lähti viimeisen kerran tallista 17.6.2011. Vilma tuli meille lähestulkoon suoraan kasvattajalta, puolitoista kuukautta oli poni ehtinyt Suomessa olla ennenkuin meille tuli. Elämänsä ensimmäiset neljä vuotta Viima on ilmeisesti vain ollut tekemättä mitään, koska ajo-opetettiin vasta Suomessa eikä sillä oltu ratsastettukaan ennemmin.
Etsin ponia, joka olisi jo hieman startannut, iäkkäämpi tamma tai ruuna, mutta silti ostin ponin, jolla ei oltu tehty mitään ja ikää oli neljä vuotta. Kadutti jälkeenpäin...

 Vilma oli ponipersoona josta ei voinut olla pitämättä, mutta toisaalta välillä vihasin sitä yhtä paljon kuin tykkäsinkin. Lenkille lähteminen yksin oli viimeisen puolen vuoden aikana tahtojen taisto, joka yleensä päättyi siihen, että kävelytin ponia muutaman kilometrin johonkin päin, ja sieltä tultiin sitten reipasta vauhtia (= oikeasti lujaa ravia tai laukkaa) takaisinpäin.
Poni kuumui erittäin herkästi, 0-100km/h alle kolmessa sekunnissa. Doingdoing-meiningillä mentiin useasti, varsinkin silloin kun Otto lähti laukkaamaan ja poni ihan täpinöissään odotti laukkamerkkiä, jonka se muuten osasi erittäin hyvin. Merkkinä toimi vain pieni pidäte ja sana HOP! ja siitä riemu repesi, niin ponille ja kuskille kuten myös kanssaliikkujille. Suorastaan koominen näky, kun poni painaa täyttä laukkaa eteenpäin ja kuski nojaa kypärä maata viistäen taaksepäin kun poni ei niin vain pysähtynytkään.

Vilmalla oli kengitysongelma. Poni pelkäsi aivan valtavasti kengittämistä ja siitä johtuvia ääniä. Aluksi kengitettiin seuraavalla reseptillä: poni kunnon tuiteriin, korvat kiinni, silmät peittoon ja huuleen puristin. Silloinkin poni hyppelehti, mutta hiljalleen vähennettiin apuvälineitä, ja viimeinen kengitys, mikä meillä tehtiin, sujui ainoastaan korvat kiinni laittamisella.
Viima asui aluksi ponikoululla, mutta heinäkuun alussa 2010 muutettiin pois tallilta, koska poni ei ollut mikään loistava kurssiponi ja itseltäni paloi käämit talliin ja sen ilmapiiriin sekä totaaliseen puutokseen treenilenkeistä. En jäänyt silloin kaipaamaan tallista muutakuin pesupaikkaa ja syysilmoilla ne kahdesti viikosti päällä olevat ratavalot oli kyllä ihan kivat. Nykyään en kaipaa muutakuin niitä ratavaloja..
Miksi myin Vilman pois oli yleisin kysymys, kun "ponikavereille" selvisi, että olen taas hevoseton. Myin sen siksi, että ei Viimasta enää raviponiksi ollut. Ehkä se oli se pääsyy.
Viima myytiin perheponiksi Varsinais-Suomeen, ja viihtyy uudessa paikassaan paremmin kuin hyvin!