Päästä varpaisiin!

Siinäpä oli Pejnarve Rom lyhykäisyydessään. Kaksi ilmeikästä korvaa, kaksi kirkasta silmää, ryppyrikas turpa, suuri suu. Olematon otsatukka, lyhyeksi hinkattu harja. Tällä hetkellä edelleen olematon talvikarva. Ohut häntä, joka on yläosasta hinkattu aivan siiliksi. Pompolla on neljä jalkaa, toisessa etusessa valkoinen kanta, molemmissa takajaloissa puolikorkeat sukat. Takakaviot ovat valkoiset ja toisessa etujalassa on pienen pieni valkoinen raita.
Pompo ei ole kovin viisas poniksi. Ei siitä voi oikein muuta sanoa muutakuin, että epäfiksu ja hömelö, juuri ne sanat kuvaavat ponia paremmin kuin hyvin! Pompon luonnetta ei voi oikein muuten kuvailla, siihen pitää itse tutustua, on se niin hauska ja huvittava raviponin alku :)

Tällä blogitekstillä osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, http://www.horze.fi.

HIHS!

Oltiin Kaisan kanssa Helsingissä katsomassa UB Helsinki International Horse Showta! Perjantaina oltiin fanikatsomossa avajaisnäytöstä katsomassa ja sunnuntaina World Cupia oikein "oikeassa" normal-katsomossa. Oli kyllä hienoa! Me mennään myös ens vuonna (:
Unohdin kuvata kaikki mitän ostelin, yritän lähipäivien aikana saada tänne esille. Joka tapauksessa, ostin ponille Eskadronin 300g toppaloimen (60e), Eskadronin riimun (10e) joka oli liian pieni, Horzen riimun (5e), Horzen edustusfleecen (10e), HKM takajalan hivussuojat (5e) ja itselle kultaisen piiskan (10e). Olin tosi tyytyväinen ostoksiin, vaikka mitään en ostanut mitä ajattelin.. Ostoslistalla oli pyllyloimi (myös nimillä lanneloimi ja puoliloimi tunnettava), etujalan jännesuojat ja riimuja. No, yhden sopivan riimun ostinkin, mutta silti olisin tarvinnut niitä enemmän, koska poni on supertehokas hukkaamaan riimunsa.
Ponilta puuttui viime viikon keskiviikkona toinen takakenkä, joten otettiin myös toinen pois ja nyt on sitten lauantaina kengittäjä tulossa tallille laittamaan mm. Rommille takakengät. Kengittäjä ei ole Rommin vakikengittäjä, mutta en viitsi häntä ajeluttaa ympäri kaupunkia, niin eräs toinen tulee sitten laittamaan muitakin hevosia siinä samalla, niin laittaa ponille kaksi puuttuvaa kenkää. Seuraavalla kengityskerralla olisi tarkoitus pistää jo nastapopot alle, nyt mennään vielä reilu kuukausi kesärenkailla, toivottavasti pysytään pystyssä :)
Alla vielä pari HIHS kuvaa, muutama lisää löytyy http://sekuva.blogspot.com

Radalla!

Tänään käytiin näyttämässä Rommille rataa! Rosa oli poninsa Lillin kanssa meidän kaverina. Aluksi porukkaa piti tulla enemmänkin paikalle, mutta ehkä ens kerralla sitten päästään isommassa jengissä ajamaan.

 Kierrettiin rataa molempiin suuntiin ja poni käyttäytyi todella fiksusti! Ainut jännityksen kohde taisi olla ohitse juoksevat hevoset, toki kun Hietsujen huiput juoksee ohi, niin tälläistä pientä ponia hieman hirvittää..
Poni ei aluksi hoksanut, että radalla kuuluu juosta. Välillä mentiin laukkaa tai hissunkissun ravia, mutta viimeisellä ajetulla kierroksella poni tajusi jutun juonen ja juoksi pätkän hieman reippaampaa. Ajattelin siinä itsekseni, että taas tuli tämä ilmiö, että poni kyllä juoksee kotona MUTTA radalla ei meno maistukaan. Eiköhän se tästä (:
Meillä kun ei omaa koppia ole, niin on nämä ratareissutkin aina pieniä päiväretkiä, tänään meni vajaa viis tuntia kopin hakuineen koko reissuun..

 Kaisa otti kuvia tänään, pointsit siitä :) ja kiitokset Rosalle seurasta!

Ajoa!

Tämä on ollut tuttu näkymä viime viikkoina. Ajoa ajoa ajoa, kyllästymiseen asti.
Juuri tällä lenkillä mistä kuvakin on, on pituutta reipas kymmenen kilometriä. Kaisa oli Otolla mukana, ja minä ja Rosa ajeltiin sitten Rommilla. Mullahan on itsellä vain hiittikärryt, mutta lainattiin Oton kahdenistuttavia Chevin treenikärryjä. Onhan ne ponilla vähän reilun kokoiset, mutta kyllä niillä aina silloin tällöin ajelee :) Poni käyttäytyi lenkillä yllättävän fiksusti, vaikka mentiin lähes puolet lenkistä uusia teitä pitkin ja matkalla näkyi jos jonkinmoista jännitystä, mm. pari lehmää ja pyöräileviä ihmisiä. Poni jaksoi lenkin tosi hyvin ja virtaa oli vielä tallin pihassakin. Pikku hiljaa alkaa se kuntokin löytyä, ja se on hyvä juttu!
Ajellaan varmaankin jonnekin tammikuun paikkeille ihan perustreeniä, pitkää ja hitaasti, ja sen jälkeen yritetään löytää ponista jonkinlainen kaasuhana. Toiveena olisi saada Seinäjoelle keväälle hidas russisarja, vuoden ajan ovat kaikki b-ponisarjat olleen noin kahden minuutin poneille. Lähialueellakin kun olisi näitä hitaahkojakin, äkkiseltään tulee jo neljä mieleen. Eihän siihen tarvitse enää kuin yhden niin päästään spurtille.
Kunhan ehdin, teen poniesittelyn myös Rommista, Mikki ja Vilma ovat olleet jo esillä :)

(ps. tsiigaa mun ja Eeron blogi, http://sekuva.blogspot.com!)

Poniesittely 2

 Miksi minulla on Rom osa 2

Se seuraava poni oli Wilma B., joka tuli taloon 14.10.2008 ja lähti viimeisen kerran tallista 17.6.2011. Vilma tuli meille lähestulkoon suoraan kasvattajalta, puolitoista kuukautta oli poni ehtinyt Suomessa olla ennenkuin meille tuli. Elämänsä ensimmäiset neljä vuotta Viima on ilmeisesti vain ollut tekemättä mitään, koska ajo-opetettiin vasta Suomessa eikä sillä oltu ratsastettukaan ennemmin.
Etsin ponia, joka olisi jo hieman startannut, iäkkäämpi tamma tai ruuna, mutta silti ostin ponin, jolla ei oltu tehty mitään ja ikää oli neljä vuotta. Kadutti jälkeenpäin...

 Vilma oli ponipersoona josta ei voinut olla pitämättä, mutta toisaalta välillä vihasin sitä yhtä paljon kuin tykkäsinkin. Lenkille lähteminen yksin oli viimeisen puolen vuoden aikana tahtojen taisto, joka yleensä päättyi siihen, että kävelytin ponia muutaman kilometrin johonkin päin, ja sieltä tultiin sitten reipasta vauhtia (= oikeasti lujaa ravia tai laukkaa) takaisinpäin.
Poni kuumui erittäin herkästi, 0-100km/h alle kolmessa sekunnissa. Doingdoing-meiningillä mentiin useasti, varsinkin silloin kun Otto lähti laukkaamaan ja poni ihan täpinöissään odotti laukkamerkkiä, jonka se muuten osasi erittäin hyvin. Merkkinä toimi vain pieni pidäte ja sana HOP! ja siitä riemu repesi, niin ponille ja kuskille kuten myös kanssaliikkujille. Suorastaan koominen näky, kun poni painaa täyttä laukkaa eteenpäin ja kuski nojaa kypärä maata viistäen taaksepäin kun poni ei niin vain pysähtynytkään.

Vilmalla oli kengitysongelma. Poni pelkäsi aivan valtavasti kengittämistä ja siitä johtuvia ääniä. Aluksi kengitettiin seuraavalla reseptillä: poni kunnon tuiteriin, korvat kiinni, silmät peittoon ja huuleen puristin. Silloinkin poni hyppelehti, mutta hiljalleen vähennettiin apuvälineitä, ja viimeinen kengitys, mikä meillä tehtiin, sujui ainoastaan korvat kiinni laittamisella.
Viima asui aluksi ponikoululla, mutta heinäkuun alussa 2010 muutettiin pois tallilta, koska poni ei ollut mikään loistava kurssiponi ja itseltäni paloi käämit talliin ja sen ilmapiiriin sekä totaaliseen puutokseen treenilenkeistä. En jäänyt silloin kaipaamaan tallista muutakuin pesupaikkaa ja syysilmoilla ne kahdesti viikosti päällä olevat ratavalot oli kyllä ihan kivat. Nykyään en kaipaa muutakuin niitä ratavaloja..
Miksi myin Vilman pois oli yleisin kysymys, kun "ponikavereille" selvisi, että olen taas hevoseton. Myin sen siksi, että ei Viimasta enää raviponiksi ollut. Ehkä se oli se pääsyy.
Viima myytiin perheponiksi Varsinais-Suomeen, ja viihtyy uudessa paikassaan paremmin kuin hyvin!

Radalle!

Syyslomalla mennään radalle!
Pitäisi kai kysyä koppia jostakin lainalle, valjaatkin voisi pestä, jos vaikka sentin paksuisen kurasta ja pölystä muodostuneen kuoren alta paljastuisi musta nahka? Onko vapaaehtoisia tekemään tätä hommaa? Ai eikö, jännä sinänsä...

Rom on taas viettänyt lunkiviikkoa, liikettä on saanut tähän mennessä vain tiistaina ja tänään. Maanantaina oli isohommia, keskiviikkona kerhon vetämistä, torstaina hylättyjen uusinnat. On tämä lukiolaisen elämä kivaa! Jossain välissä pitäisi läksyjäkin tehdä ja itseni kohdalla menee kyllä harrastus koulun edelle, eli ensin tallille SITTEN läksyt. Joku voisi sanoa, että järjestys on vähän väärä, mutta itsepähän olen hevosen ostanut.
Rommin papereita odottelen Hippoksesta kohtapuoliin takaisinpäin. Jos ei kohta ala kuulumaan, pitää alkaa soittelemaan perään, sillä ponille menee rokotukset umpeen joulukuun alussa. Rokotuksethan merkitään siihen passiin, joten toivon, että se kohta postilaatikkoon kopsahtaisi. Rokotusreissulla pitäisi myös hampaat tarkastaa, itselläni on villi veikkaus, että takahampaista löytyy melko järkyttävät piikit. Luultavasti sudenhampaatkin löytyy, en tosin muista, että onko ne jo nypätty ponilta pois..

Näissä merkeissä jatketaan!

Poniesittely 1

Miksi minulla on Rom osa 1.

Ensimmäinen "oma" poni oli shettisruuna Niemenpellon Mr Mime. Mikki oli meillä leasingilla reilun vuoden ajan, välillä elokuu 2007-syyskuu 2008 (onko siitä todella jo niin kauan?).
 Mikki oli huippujätkä! Ei ehkä parhaimman kilpailupään omaava, mutta luonteeltaan loistava ja käytökseltään mahtava. Ikinä ei tarvinnut pelätä, että mihinköhän suuntaan poni seuraavaksi singahtaa, vaan Mikki oli pomminvarma luottoponi, jolla kuitenkin oli se oma tahto.
 Mikki asusti poniravikoululla ja oli myös opetuskäytössä. Mikki oli suosittu varsinkin ratsastustunneilla, koska oli osaava muihin verrattuna ja muutenkin tasainen luonteeltaan. Ajotunneillakin poni toimi hyvin, koska oli herkkä suustaan mutta samalla eteenpäinpyrkivä.
Muutama starttikin Mikillä päästeltiin, lähinnä sijoituksella ensimmäinen ilman rahaa...
Vaikka Mikki oli vielä meillä, etsittiin jo ostettavaa ponia, koska oli selvä, että tätä ponia ei rahalla saa ostettua. Mikki lähti takaisin kotiinsa ja reilun kuukauden päästä tallissa seisoi jo oma poni, joka olisi tarkoitus esitellä seuraavaksi.