Rekkaohituksia

Kovat pakkaset ovat nyt hetkeksi ohi, pääsee ainakin hetken treenaamaan normaalisti. Normaali tarkoittaa meidän tapauksessa ajamista. Eilen oltiinkin ekaa kertaa pitkään aikaan kärryt perässä liikenteessä. KärryOton ja Kaisan kanssa kierrettiin pitkä lenkki, joka on reilun 10 kilometrin mittainen pyrähdys. Rentoa hölkkää oikeastaan koko matka. Poni ravasi rennosti eikä turhia hätiköinyt, juoksi pätkiä pää alhaalla venyttäen selkää. Yksi hieman reippaampi pätkä otettiin, mutta Rom ei yhtään malttanut ravata, joten harjoittelimme laukan alasantoa.
Rom käyttäytyi hyvin myös kun mutkasta tuli vastaan täysperävaunurekka, joka ei paljoa hidastanut. Lumi pöllyten painoi ohitse. Hengissä selvittiin, hieman poni steppaili, mutta en pelännyt, että poni sinkoaisi ojaan tai hyppäisi johonkin muualle, hyvin pysyi lapasessa. Selvittiin mutkasta suoralle ja katsottiin suoran toiseen päähän, jossa melko tiukka mutka pienessä notkelmassa. Sieltä näkyi auton valot ja ihmeteltiin kuinka hassut pitkät valot sillä oli käytössä. Meni pari sekuntia ja tajuttiin; REKKA PRKL! Maitoauto ilman perävaunua sieltä mutkasta sitten paljastui. Tämän ohitus sujui vielä paremmin kuin ison rekan, toki tiekin oli siinä kohtaa jo leveämpi. Sai olla oikein ylpeä ponista kun ohittaa rekan peräti kahdesti lyhyellä matkalla ja vieläpä todella fiksusti. Sitä kertaa odotellessa kun ollaan yksin lenkillä...